lauantai 13. elokuuta 2016

jazzpaita

Oulussa on järjestetty elojazzit jo 28 kertaa. Meille tämä oli ensimmäinen kerta mukana. Törsäsimme Smartum-setelimme ja ostimme oikein VIP-liput. Saimme ennen konserttia käydä syömässä Rauhalan illallisbuffetista masumme täyteen. Ulkona meitä odotti oma katettu VIP-aitio lavan lähellä. Oli lämmin elokuun ilta ja musiikki oli loistavaa. Oulu Youth Jazz Orchestran ja Jukka Eskola Soul Trion + Timo Lassyn letkeiden ja iloisten sävelien jälkeen seurasi puolalainen jazztrumpetisti Tomasz Stanko yhdessä 80-vuotiaan Juhani Aaltosen kanssa. Melkoisia superpappoja! Aaltonen on vain muutaman vuoden nuorempi mun miehen äitiä, joka tarvitsee liikkumiseensa rollaattoria ja alkaa olla muutenkin hidas liikkeissään puhumattakaan huonosta kuulosta.

Ai niin, se paita. Oliko tämä tarpeeksi jazz?


Kangas on Verson puodilta. Siinä on pientä palmikkoa.




Mustan alaosan ja palmikkoyläosan väliin on upotettu taskut.


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kånkkaava poni

Tirppusella alkaa huomenna eskari. Kaupasta ei löytynyt mieluista reppua, joten rupesin harkitsemaan repun tekoa. Siskoni oli tehnyt onnistuneesti Villa & Villan ohjeella Kånken-tyylisen repun omalle eskarilaiselleen ja niinpä kaivoin ohjeet esiin. Kaikki alkoi oikeastaan tästä My Little Pony kuvasta. Piirsin sen valkoiselle heijastinkankaalle ja väritin Promarkerin permanent tusseilla.


Kangasjemmasta löytyi turkoosia farkkukangasta ja vuoriksi sinistä kerniä. Repun pohja on Marimekon markiisia. Koristenauha on kirppislöytö ja pinkki nylonnauha on tullut joskus jemmattua Karnaluksilta. Reppua jämäköittää pohjaan ja selkäosaan laitettu vaahtomuovi, jota leikkasin vanhasta laukusta. Soljet on vanhasta repusta. Pehmustin kantohihnat Villa & Villan ohjeella. Taskun teko oli kyllä haastavaa, varsinkin mun ompelukoneelle. En meinannut saada kankaita paininjalan alle.


Otin riskin ja silitin nimen nahkapalaan. Oon joskus ostanut näitä silitettäviä nimiä Prismasta. Tämä on heijastavaa.


Tältä reppu näyttää selässä.


Eskarilaista hiukan jännittää ("Ei hiukan, vaan paljon", huutaa tirppunen). Onneksi eskari on jo-niin-tutun päiväkodin tiloissa. Suurin osa tädeistä ja eskarikamuista on ennestään tuttuja ja tilatkin on tutut. Varpua ei kuulema varmaankaan jännitä, sillä Varpu osaa jo lukea.